Lomailua

Ollaan lasten kanssa syyslomalla tämä viikko ja pakko todeta, että tuli niin tarpeeseen. Lapset on nukkuneet pitkään ja minä olen heräillyt jo miehen lähteissä töihin. Rauhalliset aamut ihan vaan itsekseen - tai no, koirien kanssa - on parhaita. Suunnittelen päivän askareita ja valmistelen lapsille aamiaista. Eilen tein todella hyviä perunarieskoja ylijääneestä muussista. 

Muussissa oli mukana jonkin verran porkkanaa makua antamaan. Näin simppelisti rieskat syntyi: 

Sekoitin n. 3 dl:aan muussia yhden kananmunan, vajaan teelusikallisen suolaa ja hieman vajaan 3 dl vehnäjauhoja. Ei kannata sekoittaa liikaa, mutta niin, että ainekset sekoittuvat kuitenkin hyvin. 

Sen jälkeen taikinanokareet pellille ja taputtelin ne tasaisiksi jauhon avulla. 

Ja uuniin 250 asteeseen noin 10-15 minuutiksi uunista riippuen. 

Yksinkertaista ja hyvää! Ja tulee hyödynnettyä kaikki ruoka sen sijaan, että heittäisi pois. 

Voisin lomailla usein. :) Tekeminen ei lopu päivistä kesken. 

Maanantaina maalasin keittiön seinät harmaaksi. Harmillisesti väri oli siniseen taittava, joten uusiksi menee jossain vaiheessa. Mutta ei nyt, sen verran haastava maalattava on tuo tila. 

Mieheni löysi jotain vuosia sitten talomme välikatosta vanhat sukset ja sauvat, kaksi paria. En ole keksinyt niille mitään hyötykäyttöä, mutta maalauksen alta purkaessani verhotankoja pois, mielessäni välähti. :) Sauvoista tulisi verhotangot.  

Yhdistin kaksi sauvaa toisiinsa ja nyt on molemmissa keittiön ikkunoissa uudet tangot. 

Minusta niistä tuli tosi hauskat. Olohuoneeseen vaihdettiin kesällä heinäseipäät verhotangoiksi, niin mikä jottei keittiössä voisi olla sauvat. Sukset vielä jäivät odottelemaat seuraavaa väläystä. 

Olipa ihana kun tuli luntakin. Siitä seurasi vaellus joululaatikolle ja Siirin kanssa laiteltiin jouluvalot vastamaalattuun keittiöön. Illan ja aamun hämärässä on niin tunnelmallista

Darma-neiti oli meidä ilostuttamassa loman aluksi. Pakko oli ottaa pari räpsyä, kun Darma köllötteli sohvalla. 

Nyt jatketaan lomailua. Mukavaa viikkoa!

Hannis

Joskus se ottaa aikansa

Pitkin matkaa tulee monenlaisia ideoita ja suunnitelmia, jotka sitten jäävät leijumaan ja odottamaan sopivaa aikaa toteutukselle. Useimmat jäävät vain ideoiksi ja pieni osa oikeasti totutuu. 

Pari vuotta sitten näin kivan betonisaapasidean jossain ja tiesin heti, että haluan sellaiset poikani ensisaappaista. Ne oli laitettu jo eteenpäin kummipojalle, joten odottelin, että ne jäävät pikkumiehelle pieneksi ja sain ne sitten takaisin. Muutaman kuukauden ne kuitenkin vielä odottivat projektin starttausta.

Loppukesästä täytin saappaat betonilla ja tein kolot tuikkukynttilöille. Viime viikonloppuna sain vihdoin kuorittua saappaat pois betonin päältä ja lopputulos on tällainen:   

Pyöräytin reunaan vielä pitsit.

Ilmakuoppien hölskyttelystä huolimatta kärkiin jäi koloset, mutta se ei haittaa. Nyt meillä on ikuistettuna Aaronin pienen jalan ensisaappaat. 

Vähän syvennän vielä kynttiläkoloja, jotta kynttilät uppoavat piiloon enemmän.

Olen tyytyväinen. :) 

Ihan vielä ei kauppareissulla tarttunut joulunameja mukaan, mutta suukkoja kuitenkin. Aika hyvin ovat huvenneet purkista. Piakkoin tähän purkkiin leivotaan pipareita ja hyvää tuoksua kotiin. 

Ai niin, tässä vielä yksi idea - ei ehkä hyvä sellainen. Olen muhituttanut ajatusta, että virkkaisin itse maton. Virkattuja mattohan meillä on pääosin kotona, ovat ihan huippuja koirakotiin. Yhtään en ole kuitenkaan tehnyt omin käsin. Sain ostettua kuteen, ja jotenkin sotkettua ne, ja tässä on nyt mattoprojektini. :) Saa nähdä näkeekö se koskaan loppuaan.  

Vielä kolme päivää töitä, ja sitten on syysloman aika. En malttaisi odottaa.

Kirpakkaa loppuviikkoa,

Hannis

Nyt se alkaa

Tovi hurahti taas kirjoittelusta. Tosi paljon on tapahtunut reilussa parissa kuukaudessa. Seisauttavinta oli kun menetimme Zorron vajaan kolmen vuoden iässä heinäkuun viimeisenä päivänä, ja täysin odottamatta. Zorro oli minulle SE koira. Ikävä on kova...

Muut asiat on olleet aika toissijaisia ja työtkin taas vähän vaihtuivat. Otin jo aikoja sitten muutamia räpsyjä, kun korjasin viimeisiä kesän merkkejä sisätiloista pois, ja tässä nyt muutamia.

Kesällä kävimme Hirvaskankaan huutokaupassa, mutta mukaan ei tarttunut mitään. Tuurin Miljoonakirppikseltä sentään löytyi tämä vanha arkku (ja vanha vaaka, joka odottaa hiekkapuhallusta).

Aika löytö. Viimeisillä hetkillä kaatosateessa päätin, että jonnekin tämä mahtuu. Ja niin se vaan mahtuikin. :) 

Chihu-tyynyt on tulleet pastellisävyisten tilalle. 

Ja taljankin kaivoin esille. Niitä on vielä pari odottamassa, minne ne sijoitetaan.

Kun pinkki tulilatva lakkaa kukkimasta, tilalle tulee valkoista. Kaipasinkin jo väritöntä aikaa ennen joulun punaista (jep, sieltä se j-sana tuli).

Viherpeukalo en ole, ja vielä on hengissä kesän ulkona olleet muratit. Saa nähdä miten kauan selviävät

Kesällä kävimme myös penkomassa anopin autotallissa, jonne oli kerätty meitä varten joitain esineitä mieheni isoäidin jäämistöstä. Laitan niistä varmasti vielä myöhemmin kuvia. Tämä pieni jakkara, jolla anoppikin on pienenä tyttönä istunut, ilahduttaa punaisuudellaan olohuoneessa ja nyt siinä istuu meidän pienokaiset. 

Tuurin reissulta tarttui uudet pallovalot matkaan. 

Näitä tuoleja tuli anopilta myös kesällä meille 3 kpl. Ensin ne olivat ulkona, kun en oikein tiennyt mitä tehdä niiden kanssa. Ystävän kanssa oltuamme ostoksilla tiesin mikä niiden kohtalo on. 

Mustaa mattamaalia ja ne pääsivät terassilta keittiöön. Aika kivaa särmää tuli JDL:n rautatuolien rinnalle. 

Vispipuuroa on jo tehty kesän marjoista, ja se on aina yhtä hyvää. Paksua ja kuohkeaa ja mikä väri! Leipomisinto on ollut ihan kateissa, mutta ihan kuin se alkaisi pikkasen heräilemään. :) 

Ja niin, mikä alkaa? No joulun odotus tietenkin. Meidän lemppariaikaa. Ensi viikonloppuna kaivetaan joululaatikko esiin, ja sijoitellaan valosarjoja. Siitä se lähtee, 

Kivaa viikon jatkoa,

Hannis