tiistai 18. lokakuuta 2016

Joskus se ottaa aikansa


Pitkin matkaa tulee monenlaisia ideoita ja suunnitelmia, jotka sitten jäävät leijumaan ja odottamaan sopivaa aikaa toteutukselle. Useimmat jäävät vain ideoiksi ja pieni osa oikeasti totutuu. 

Pari vuotta sitten näin kivan betonisaapasidean jossain ja tiesin heti, että haluan sellaiset poikani ensisaappaista. Ne oli laitettu jo eteenpäin kummipojalle, joten odottelin, että ne jäävät pikkumiehelle pieneksi ja sain ne sitten takaisin. Muutaman kuukauden ne kuitenkin vielä odottivat projektin starttausta.

Loppukesästä täytin saappaat betonilla ja tein kolot tuikkukynttilöille. Viime viikonloppuna sain vihdoin kuorittua saappaat pois betonin päältä ja lopputulos on tällainen:   



Pyöräytin reunaan vielä pitsit.


Ilmakuoppien hölskyttelystä huolimatta kärkiin jäi koloset, mutta se ei haittaa. Nyt meillä on ikuistettuna Aaronin pienen jalan ensisaappaat. 



Vähän syvennän vielä kynttiläkoloja, jotta kynttilät uppoavat piiloon enemmän.


Olen tyytyväinen. :) 

Ihan vielä ei kauppareissulla tarttunut joulunameja mukaan, mutta suukkoja kuitenkin. Aika hyvin ovat huvenneet purkista. Piakkoin tähän purkkiin leivotaan pipareita ja hyvää tuoksua kotiin. 


Ai niin, tässä vielä yksi idea - ei ehkä hyvä sellainen. Olen muhituttanut ajatusta, että virkkaisin itse maton. Virkattuja mattohan meillä on pääosin kotona, ovat ihan huippuja koirakotiin. Yhtään en ole kuitenkaan tehnyt omin käsin. Sain ostettua kuteen, ja jotenkin sotkettua ne, ja tässä on nyt mattoprojektini. :) Saa nähdä näkeekö se koskaan loppuaan.  


Vielä kolme päivää töitä, ja sitten on syysloman aika. En malttaisi odottaa.

Kirpakkaa loppuviikkoa,



Hannis

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti