keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Nyt se alkaa


Tovi hurahti taas kirjoittelusta. Tosi paljon on tapahtunut reilussa parissa kuukaudessa. Seisauttavinta oli kun menetimme Zorron vajaan kolmen vuoden iässä heinäkuun viimeisenä päivänä, ja täysin odottamatta. Zorro oli minulle SE koira. Ikävä on kova...

Muut asiat on olleet aika toissijaisia ja työtkin taas vähän vaihtuivat. Otin jo aikoja sitten muutamia räpsyjä, kun korjasin viimeisiä kesän merkkejä sisätiloista pois, ja tässä nyt muutamia.

Kesällä kävimme Hirvaskankaan huutokaupassa, mutta mukaan ei tarttunut mitään. Tuurin Miljoonakirppikseltä sentään löytyi tämä vanha arkku (ja vanha vaaka, joka odottaa hiekkapuhallusta).



Aika löytö. Viimeisillä hetkillä kaatosateessa päätin, että jonnekin tämä mahtuu. Ja niin se vaan mahtuikin. :) 

Chihu-tyynyt on tulleet pastellisävyisten tilalle. 


Ja taljankin kaivoin esille. Niitä on vielä pari odottamassa, minne ne sijoitetaan.



Kun pinkki tulilatva lakkaa kukkimasta, tilalle tulee valkoista. Kaipasinkin jo väritöntä aikaa ennen joulun punaista (jep, sieltä se j-sana tuli).




Viherpeukalo en ole, ja vielä on hengissä kesän ulkona olleet muratit. Saa nähdä miten kauan selviävät





Kesällä kävimme myös penkomassa anopin autotallissa, jonne oli kerätty meitä varten joitain esineitä mieheni isoäidin jäämistöstä. Laitan niistä varmasti vielä myöhemmin kuvia. Tämä pieni jakkara, jolla anoppikin on pienenä tyttönä istunut, ilahduttaa punaisuudellaan olohuoneessa ja nyt siinä istuu meidän pienokaiset. 



Tuurin reissulta tarttui uudet pallovalot matkaan. 




Näitä tuoleja tuli anopilta myös kesällä meille 3 kpl. Ensin ne olivat ulkona, kun en oikein tiennyt mitä tehdä niiden kanssa. Ystävän kanssa oltuamme ostoksilla tiesin mikä niiden kohtalo on. 


Mustaa mattamaalia ja ne pääsivät terassilta keittiöön. Aika kivaa särmää tuli JDL:n rautatuolien rinnalle. 


Vispipuuroa on jo tehty kesän marjoista, ja se on aina yhtä hyvää. Paksua ja kuohkeaa ja mikä väri! Leipomisinto on ollut ihan kateissa, mutta ihan kuin se alkaisi pikkasen heräilemään. :) 



Ja niin, mikä alkaa? No joulun odotus tietenkin. Meidän lemppariaikaa. Ensi viikonloppuna kaivetaan joululaatikko esiin, ja sijoitellaan valosarjoja. Siitä se lähtee, 

Kivaa viikon jatkoa,


Hannis

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti