Elämän pieniä iloja

 Tänään on ollut villasukkapäivä. Vettä on satanut koko päivän, ja sisällä tuntuu viileältä. Silloin vedetään villasukat jalkaan - oli vuodenaika mikä tahansa. Toisaalta aika kiva sunnuntai, on ollut hyvä syy lötkötellä koko perheen voimin. 

Suklaa... apu joka asiaan. :) Eilen herkuteltiin suklaakakulla ystävien kanssa ja tänään syötiin loput samalta lautaselta kukin vuorollaan samalla kun pelattiin Afrikan tähteä. Kyllä oli hyvä kakku! Seuraan Hembakad-lehden Facebook-sivuja, ja resepti tuli siellä vastaan. Muutin sitä pohjan osalta vähän, koska Oreo-keksejä ei kaapissa ollut. Tässä hieman muutettu resepti ja alkuperäinen löytyy sieltä Facen puolelta.

Keksi/kinuski/suklaakakku:

Pohja: 

250g haluamiasi keksejä (itse käytin suklaahippukeksejä ja digestivejä)

75 g margariinia

Murskaa keksit ja sekoita voisula joukkoon. Painele irtopohjavuuan pohjalle ja reunoille. Laita pohja jääkaappiin.

Kinuskitäyte:

100g margariinia

1,5 dl fariinisokeria

0,75 dl kuohukermaa

Sulata voi ja lisää sokeri. Kiehauta minuutin ajan. Lisää kerma ja anna kuplia muutamia minuutteja. Tässä kannattaa varoa, ettei kinuskista tule liian kovettuvaa. Kaada pohjan päälle ja laita takaisin jääkaappiin. Anna jähmettyä. 

Suklaatäyte:

2,5 dl kuohokermaa

350g suklaata

Kuumenna kerma (ei tarvitse kiehua) ja kaada paloitellun suklaan päälle. Sekoita kunnes lopputulos on kiiltävää ja tasaista. Kaada kakun päälle ja laita jääkaappiin kovettumaan. 

Ripottele sormisuolaa päälle ja valmis! 

Tämä herkku sopii hyvin myös joulun jälkiruokapöytään.

Takan lisäksi poltettiin pitkästä aikaa kynttilöitäkin. 

En korjaa kynttilöitä kesäksi pois. Ne on kauniita siellä täällä, ja eihän sitä tiedä vaikka jokunen viileä iltakin tulevassa kesässä on. 

Tuossa tekstin seassa tuli aika monta pientä ja suurta iloa; villasukkapäivät, perhe, ystävät, suklaa, kynttilät... Luulenpa, että niitä elämän pieniä iloja on enemmän kuin aina osaa ajatellakaan. Pieniä hetkiä, jotka vaatii vain pienen pysähdyksen.

Rauhallista sunnuntain jatkoa!

Hannis

Arkiruokaa

Jaahas, se olisi ruokapostauksen paikka. Tänään kaikki oli työ-, hoito- tai koulupäivän jälkeen enemmän tai vähemmän puhki. Siirin ensimmäinen ratsastustunti odotti ja unohtui, että olisi ollut kauppapäivä. Se on niitä päiviä, kun äiti "taikoo jotain". 

Yleensä tällaisina päivinä päädyn pastaan, ja niin tänäänkin. Hetken pähkimisen ja jääkaapin tarkastelun jälkeen paistoin pannulla paketillisen pekonia ja lisäsin paistamisen puolessa välissä sekaan maustamattomia kanafilesuikaleita. Halusin pastakastikkeesta hieman tukevampaa, joten lisäsin tässä vaiheessa ruokalusikallisen vehnäjauhoa ja sitten pienet pyöräytykset pannulla. Sen jälkeen parsakaalin nuppuja sekaan, purkillinen (0,5dl) kevytkermaa pannulle ja haudutus, kunnes parsakaalin kukinnot ovat sopivan kypsyisiä omaan suuhun. Mausteeksi riitti suola ja valkopippuri (suolan voi korvata kanaliemikuutiolla). Ja kastikkeen valmistuessa keittelin spagetit. 

Tuli todella hyvää! Tätä "rääppiäisruokaa" tehdään toistekin. 

Kotona värimaailma on edelleen neutraali ja olen piristänyt yleisilmettä kukilla. Ensi viikonloppuna voisi kaivella hieman kesäisempiä tunnelmia tekstiileihin.

Nyt palaan takaisin pentulaatikkoon, siellä tulee istuskeltua aika paljon. :)

Kivaa loppuviikkoa!

Hannis

Tule kesä!

Paljastin jo aiemmin, etten ole lainkaan kevätihminen. Eikä se mieli muuttunut tänäkään vuonna. Tässä vaiheessa kesän odotus alkaa olla jo huipussaan. Ihan kohta on jo toukokuu! Lapset odottaa trampoliinia takapihalle (taivuin sen hankintaan viime kesänä) ja minä odotan ihan vain istumista terassilla. Yleensä jääteelasillinen kourassa seuraan kun lapset hyppii trampoliinilla ja koirat touhuilevat mitä nyt aina touhuavatkaan. :) 

Näistä neilikoista tuli jotenkin kevään vaihtuminen kesään mieleen. Mistä moinen - tiedä häntä. Mutta mukaan ne lähti kuitenkin. Kukkakauppias hymyillen totesi, että sinulla on se pitkähkö ja kapea maljakko, jonne pitää taas täytettä saada. :) Juuri niin. Nämä on niitä asioita, jotka saavat minut palaamaan kerta toisensa jälkeen asioimaan samoihin paikkoihin. 

Pennut ovat nyt kaksi ja puoli viikkoisia. Ensi lauantaina ne muuttavat olohuoneeseen pentuaitauksineen. 

Ja kun se toukokuu koittaa, me otetaan nämä naperotkin ulos mukaan.

Huomenna on perjantai! Mennään tyttöporukalla katsomaan stand uppia. Valmistautukaa vatsalihakset. 

Mukavaa viikonloppua!!

Hannis

Tuhinaa

Pahoittelut heti alkuun, mutta nyt ei ole kotoa kuvia lainkaan. Olen niin keskittynyt kahden pentueemme hoitoon, ja kamera on räpsynyt vain pentujen suuntaan. :) Emät hoitavat hommansa upeasti ja minä saan keskittyä pentujen painojen seurantaan (mikä on oikeastaan jo tässä vaiheessa tarpeetonta, sen verran pulleita tapauksia ovat), pentujen ihailuun ja Yossusta sekä Cocosta huolehtimiseen.

Tässä pentusöpöstelyä. Saa nähdä jääkö meille yksi vai kaksi pientä tassuttelijaa laumamme jatkoksi.

Oli muuten aika kiva aloittaa viikko tiistailla. 

Aurinkoista viikon jatkoa!

Hannis