"Tänään on kukkopäivä". Se on lause, joka saa lapset innostumaan.
Heräsin tänään ajoissa, koska päivän ruoka piti saada uuniin muhimaan. Mummon opeilla tehtyä perunakukkoa. Siiri ainakin on sen verran innostunut seuraamaan tämän ruuan tekoa, että taitaa seuraavankin sukupolven suussa maistua tämä perinneherkku.
Perunat ja lihat pieniksi...
ja sitten ne piilotetaan ruiskuoren sisään.
Uuniin ensin kovaan lämpöön, ja sen jälkeen vähän voidellaan pintaa.
Ja sitten se muhiikin monta tuntua uunissa, ja sillä välin voi tehdä vaikka mitä. Ja miten mahtava tuoksu leijailee kodissa koko päivän.
Sitten ei muuta kuin lautaselle, nokare voita päälle ja suuhun!
Hyvin upposi koko porukalle. Sopivaa sunnuntairuokaa kauniiseen talvipäivään. Me tosin otettiin rauhallisesti, kun Aaron on sairastellut viime päivät ja nyt tämä hoitaja vastaanottaa olosta päätellen taudin itselleen. Raskas viikko tulossa koirajuttujen kanssa, ja harmillisesti joudun touhuamaan puolikuntoisena. Mutta josko se touhuaminen palkitaan sitten parin kuukauden päästä.
Vielä viimeiset huilit ja sauna tähän sunnuntaihin.
Rauhallista illan jatkoa!
Hannis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti